Paltalinnassa järjestettiin lauantaina 22.3. toistamiseen kokopäiväinen kehruutapahtuma, johon kokoontui paltamolaisia ja muita kainuulaisia kehruuharrastajia – yksi jopa Kuhmosta asti.
Päivän mittaan kehräämässä kävi toistakymmentä harrastajaa; ensimmäiset saapuivat Paltalinnaan aamulla ja viimeiset lähtivät iltapäivällä viiden aikaan. Osa piipahti paikalle pariksi tunniksi, toiset viihtyivät koko päivän tämän perinnekäsityön parissa. Puolen päivän aikaan tilattiin pitsat paikallisesta ravintolasta, joten ruoanlaittoonkaan ei tavinnut aikaa käyttää.
Kainuun kehruuharrastajat ovat useana vuonna kokoontuneet yhdessä viikonlopun mittaiseen kehräysretriittiin. Syksyllä pitkän linjan harrastajat Anu Niskanen ja Maarit Leinonen pohtivat uutta paikkaa tällä kertaa yhden päivän mittaiselle tapahtumalle. Syntyi idea monille tutun Paltalinnan varaamisesta kehrääjien käyttöön. Ensimmäinen kehräyspäivä Paltalinnassa järjestettiin lokakuun lopussa ja uusi päivämäärä lyötiin samantien lukkoon.
Tapahtumaan osallistui kehrääjiä konkareista vasta-alkajiin. Maarit Leinonen on harrastanut kehräämistä jo 40 vuotta, ja monet paikalle kokoontuneista kehrääjistä ovatkin saaneet oppinsa hänen kursseiltaan. Toisilla harrastus on alkanut käytännön sanelemana. Kannustimena kehräämisen opetteluun on toiminut niin ikään lampaiden hankiminen kuin talokaupan yhteydessä saatu rukki.
Monen tapahtumaan osallistuneen vasta-alkajan kehräysharrastus on alkanut viime vuosina, eikä kehräyskertoja välttämättä ole montaa kertynytkään; joillekin kehrääminen onkin harrastus, jota tehdään nimenomaan näissä yhteisissä kokoontumisissa ja kursseilla, ei niinkään kotona itsekseen. Välineiden puutteeseen ei harrastajien kehrääminen kuitenkaan kaadu; kaikilta osallistujilta löytyi rukit omasta takaa – joiltakin useampiakin.
Rukkeja tapahtumassa näkyi vähintään yhtä monenlaista kuin osallistujiakin. Monet käyttivät perinteisen mallista rukkia, toiset pystyrukkia, modernimpaa sähkörukkia tai jopa yksinkertaista värttinää. Yhtä kaikki, lankaa syntyi kiireettömästi omin käsin, kuten joidenkin osallistujien lapsuusmuistoissa. Äänimaisemankin perusteella selvää kuitenkin oli, että nyt emme ole menneellä vuosituhannella; rukkien hyrinään ja kolinaan sekä karstojen rahinaan sekoittuivat puhelimesta kantautuneet hiihdon maailmancupin äänet.
Seuraava kehruupäivä on jo sovittu marraskuulle!
 |
Villasta syntyi lankaa kehrääjien käsissä. Toisinaan lankaa kehrätään lampaanvillan lisäksi myös vaikkapa alpakan villasta tai koiran karvasta. Kuva: Sari Vajavaara |
 |
| Perinnerukkien lisäksi tapahtumassa käytettiin myös modernimpia rukkeja. Kuva: Sari Vajavaara |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti