Paltamolaista käsityötä Linnan juhlilla

Opettaja Sari Vajavaara pääsi toteuttamaan iltapuvun linnan juhlille kajaanilaiselle Niina Piiraiselle. Sari kertoili vastauksia muutamaan aiheeseen liittyvään haastattelukysymykseen.

Miten tällainen mahdollisuus tuli tiellesi? 

En ollut nähnyt ystävääni Niinaa pitkiin aikoihin, kun sitten sattumalta tapasimme useampaan otteeseen lyhyen ajan sisällä. Niina kertoi saaneensa kutsun linnanjuhliin, ja mahdollinen yhteistyöprojekti taisi alkaa kyteä molempien mielessä siinä vaiheessa. Kun sitten taas kuin sattuman oikusta tapasimme pari päivää myöhemmin, aloimme mahdollisesta asuprojektista puhua ääneenkin. 

 

Miten suunnitelma puvusta syntyi ja miten se muuttui teon varrella? 

Suunnitelma syntyi oikeastaan pitkälti viestitellen yhteistyönä, sillä itse olin tuolloin projektin alkuvaiheessa Brysselissä työmatkalla. Niinaa puhutteli vuosia sitten suunnittelemani haalarimallinen juhla-asu. Lähdimme siitä ajatuksesta liikkeelle, mutta muokkasin mallia Niinan toiveiden mukaan. 

 

Mitä vaiheita puvun valmistamiseen liittyi? 

Aloitin piirtämällä kaksi hieman eri leikkauksilla olevaa yläosan kaavaa, joista molemmista tein puuvillakankaasta kokeiluversiot Niinan sovitettavaksi. Valitsimme näistä paremmin istuvan eli sen, johon tarvitsi tehdä vähemmän muutoksia. Tein kaavaan tarvittavat muokkaukset ja ompelin uuden testiversion. Kietaisutyyppisiä lahkeita varten piirsin myös ensin kaavat ja tein proton. Kun olimme tyytyväisiä lakanakankaista tehtyihin asun osiin, uskaltauduin varsinaisen kankaan kimppuun. 

 

Kuinka kauan puvun valmistamiseen kului aikaa? 

Mulle käy aina niin, että projektin loppuvaiheessa tajuan, etten taaskaan ole laskenut tunteja. Niin kävin nytkin. Kymmeniä tunteja kuitenkin. Lahkeissa taisi olla kangasta yli 7 metriä, ja halusin ommella niihin päärmeet käsin, jotta ommel ei jäisi näkyviin. Pelkästään siinä vierähti useampi tunti. 

Mikä valmistuksessa oli erityisen haastavaa ja mihin olit lopputuloksessa tyytyväinen? 

Aikaa projektille oli vähän, joten se toi oman haasteensa prosessiin. Varsinkin projektin alussa jännitti ajan riittävyys, sillä ei voinut olla varma, kuinka suuria muutoksia kaavat vaativat. Kaikki sujui kuitenkin yllättävän kevyesti. Jännittävä hetki oli myös kankaan leikkaaminen, sillä kangasta oli tietenkin vain sen verran, että virheisiin ei ollut varaa. Tämä liki puolet villaa sisältävä kangas ostettiin Helsingin Töölössä sijaitsevasta Inkurista, joka on tunnettu erinomaisesta valikoimasta ja palvelusta. Mutta kangas oli herkkä purkautumaan, joten saumurointi oli tarpeen heti leikkaamisen jälkeen. Kokonaisuuteen olen tosi tyytyväinen! Asu sopii Niinalle upeasti, ja parhaita juttuja projektin varrella olikin Niinan haltioitunut reaktio, kun hän ensimmäisen kerran näki vaatteen osat juhlakankaasta ommeltuna. 

Asukokonaisuuteen kuuluvat myösi näyttävät korut. Miten ne löytyivät? 

Asuun täydellisesti sopivat korut löytyivät kuopiolaisen Hanna Korhosen valikoimasta. Kullanhohtoinen ja valoisuutta huokuva asukokonaisuus sopivat myös teemaan, jonka vuoksi Niina tuli kutsutuksi linnanjuhliin: Niina ja hänen työparinsa Maria Kykyri ovat kehittäneet nuorten mielenterveyttä edistävää toimintamallia, jolla he myös voittivat TerveSos-palkinnon. 

 

Mikä on fiilis nyt tekemisen ja tapahtuman jälkeen? 

Helpottunut ja onnellinen. Olen tosi tyytyväinen, että tällä aikataululla – ja kaiken muun elämän ohessa – pystyin tämän toteuttamaan ja voin olla lopputulokseen tyytyväinen.